Henri Alén: Ammattilainen, puhu ammatistasi kauniisti

1995 kävimme ravintolakoulun kokkiluokan kanssa tutustumassa erääseen tunnettuun hotelliravintolaan ja sen keittiöön. Innokkaana nuorena ammattilaisena tiirailin joka kulmaan ja yritin keskustella henkilökunnan kanssa paikan toiminnasta. Kyselin lautaselle menevästä timbaalista eräältä nuorehkolta kokilta, jolla taisi olla takanaan niin sanotusti pidempi serviisi. Hän kysyi, monettako vuotta opiskelen. Vastattuani ”toista vuotta” hän totesi: ”Hyvä. Sitten ehdit vielä muuttaa mielesi ja välttää tämän miinan.”

Rehellisesti sanottuna lause ei ihmetyttänyt. Keittiön epäsiisteyden ja krapulaisen tärisevin käsin kokanneen kokin näkeminen vakuutti minut siitä, että pyrin takuulla niihin parhaisiin keittiöihin oppimaan mitä vaan tarjolla on – ja että ryyppääminen ja kuuma keittiö ovat selkeästi todella huono kombinaatio.

Kevään lakkosumien aikaan on saatu mediasta lukea, kuinka kurjaa milläkin alalla on. Kuinka huono on palkka ja kuinka karmeita ovat esihenkilöt. Samaan aikaan moni kyseisistä aloista kärsii kovasta osaajapulasta.

Osaajapulaa ei paikata omaa alaa sättimällä, eikä tulevaisuuden mahdollisia tähtiä pusketa eteenpäin murisemalla, että oma ala on se synkin vaihtoehto uralle.

Valtion talous sakkaa, työllisyysmittarit näyttävät surkealta ja ravintoloiden konkurssitilastot kulminoituvat korona-aikojen jälkiseurauksena. Jos joskus tarvitaan positiivisia lausuntoja ja asennetta, on se nyt.  

Meidän kokeneempien ammattilaisten tehtävä niin ammattikouluissa kuin työpaikoilla on kehittää alaa ja motivoida uusia tekijöitä pääsemään alaan kiinni ja pysymään myös toivottavasti siellä. Kaikki ei ole aina täydellistä ja paljon parannettavaa on, mutta yleisvire keskusteluissa pitää säilyttää positiivisena ja kannustava. Vaikka itselle ei hommat enää maistuisi, jollekin muulle maistuu ja sitä on vaalittava.

Alamme tulevaisuus riippuu täysin siitä, millaisella alustalla idätämme uusia tekijöitä ja mihin suuntaan ohjaamme mielikuvaa ravintola-alasta. Väärinkäytöksiin pitää puuttua ja ongelmista tulee keskustella, mutta samaan aikaan tulee muistaa nostaa esille, että ravintola-ala on yksi hienommista aloista työskennellä. Se mahdollistaa paljon erilaisia urapolkuja ja suuntia. Diversiteetiltään alamme on myös kaikkien kulttuurien sulatusuuni, ja on aina sitä ollut. Ravintoloissa on tilaa kaikille kukille kukkia. Huolehditaan, että niin on myös tulevaisuudessa.

Tervetuloa maailman hienoimman alan pariin! Pidetään siitä hyvää huolta.

Edellinen
Edellinen

Tomi Lantto: Työhyvinvointi ravintola-alalla

Seuraava
Seuraava

Mika Tuhkanen: Jokainen vuoro opettaa jotakin uutta